Espanjan Baskimaalla lokakuussa 16.-19.10.2012 järjestettävä TCI Networkin vuosittainen maailmanlaajuinen konferenssi tarkastelee paikkasidonnaisen kilpailukyvyn merkitystä globaalien muutoksin keskellä. Business Arena tulee vastaamaan yhden työpajasarjan vetämisestä klusteri- ja aluekehittäjistä koostuville osallistujille. Tarjoamme heidän tarpeistaan lähtevää käytännön ongelmanratkaisua ja tekemisen kirkastamista, jotta he pääsevät hakemaan vastauksia arjen haasteisiin.
Tarkoitus on tuttuun tapaamme muuntaa perinteinen konferenssiformaatti osallistavaksi ja vuorovaikutteiseksi. Syy tähän on yksinkertainen; jos paikalle tuodaan sadoittain maailman johtavia tietyn alan asiantuntijoita, olisi sääli heidän osaamisensa ja verkostot hyödyntämättä siten, että vain yksi puhuva pää pääsisi kerrallaan ääneen.
Business Arena vastasi vuonna 2009 Jyväskylässä järjestetyn TCI:n vuosikonferenssin oppimisprosessin suunnittelusta ja fasilitoinnista. TCI Network on maailman johtavien kilpailukykyasiantuntijoiden vertaisverkosto, johon kuuluu yli 3000 jäsentä sadasta maasta.
Tekniikka & Talous kirjoitti 15.6. artikkelissaan ”Tutkimus taipuu vaivoin bisnekseksi” ettei Tuli-ohjelmasta tullut riittävän järeää työkalua luomaan rakenteita tai kulttuurinmuutosta korkeakouluissa. Tekesin uusi korvaava rahoitusmalli Tutli keskittyy aikaisempaa enemmän markkinalähtöisien ongelmien ja tarpeiden ratkaisemiseen. Kaupallistamisen näkökulma on tiukemmassa syynissä. Myös Tutlin rahamäärät ovat suuremmat.
Lisärahan pumppaaminen järjestelmään ei ole lääke, jos toimintatavat ja -rakenteet eivät myös muutu samalla. Hassua kyllä, sama ilmiö näkyy olympiamitalien ja rahoituksen välisessä suhteessa.
Yksi syy miksei Tulista tullut kaikkialla kulttuurinmuuttajaa on yksinkertainen. Se ei näkynyt korkeakoulujen arjessa – siellä missä tutkijat ja opiskelijat jokapäiväisesti liikkuvat. Miten voit tarttua johonkin, jos et koskaan näe tai koe sitä? Kampuksen nurkassa toimistollaan oven avautumista aggressiivisesti odottavat innovaatioasiamiehet joutuvat odottamaan maailman tappiin asti, että heidän luokseen ilmestyisi satamäärin halukkaita tutkijoita. Sen sijaan heidän olisi mentävä itse kohderyhmän luokse ja saatava aikaan ruohonjuuritason toimintaa.
Mietittäväksi:
- Mikä motivoi tutkijoita ja opiskelijoita osallistumaan tutkimuksen kaupallistamiseen?
- Miten eri kohderyhmät tavoitetaan parhaiten?
- Kuinka varmistetaan viestiin reagoiminen ja asioiden eteenpäin vienti?
- Ketä koko verkostoon kuuluu; ei vain organisaatiotasolla, vaan myös henkilöinä?
- Millaisia hyötyjä kaupallistamisprosessiin lähtevät voivat saavuttaa?
Kevään edetessä, eri kohtaamisten yhteydessä olemme löytäneet uudenlaisia tekemisen paikkoja. Meille on tullut entistä enemmän selväksi, että haluamme rikkoa perinteisiä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön muotoja. Projektien toteuttaminen ostopalveluna ei ole ainoa vaihtoehto.
Nyt haemme kumppania, joka uskaltaa kokeilla kanssamme erilaista yhteistyömallia, tarkoitti se sitten yhteisyritystä, osakkuutta tai tekemisen ulkoistamista. Tarjoamme sinulle mahdollisuuden kiilata jonon eteen, kun otamme tuloksiin sidotun toimintamallimme käyttöön.
Entäpä jos kerrankin mittaisimme todellisia lopputuloksia ja vaikuttavuutta sen sijaan, että tarkastelemme välissä olevia toimenpiteitä? Haluaisimme sitoa tekemisen ja palkkiot tuloksiin, ei suoritteisiin. Olemme tähän valmiit. Oletteko te?
Tiedämme, että meillä on paljon annettavaa kokemuksien muodossa ja sparraajan roolissa. Teidän ei tarvitse tehdä samoja virheitä, joita olemme nähneet tapahtuvan. Haluamme päästä syvemmälle mukaan rohkeisiin aloitteisiin jo niiden alkuvaiheessa, sillä näinkin suuren ja haasteellisen toimintakentän muuttaminen vaati oikeaa mittakaavaa ja rohkeutta. Vain tällöin voidaan rehellisesti sanoa, että tekemisellä on merkitystä aluetaloudellisesti. Kenellä on rohkeutta kokeilla uutta?
Münsterlandin alue luoteisessa Saksassa toimii näyttämönä, kun innovaatiotoiminnan pellepelottomat kokoontuvat vertaistensa porukassa synnyttämään ratkaisuja arjen haasteisiin elokuussa 28.-30.8.2012. Kokeneet fasilitaattorit Frank Wältring (Mesopartner PartG) ja Mikko Markkanen (Business Arena Oy) isännöivät tapahtuman.
Lähestymme ongelmienratkontaa systeemitasolta: mikä on roolisi järjestelmässä; miltä näyttävät tekemisen syy-seuraus -suhteet ja erilaiset pullonkaulat; mitä voit itse tehdä? Oppimismatkamme aikana pääset parastelemaan uusia ideoita ja ratkaisuja. Saavuttua takaisin Suomen syksyiseen pimeän arkeen olet kokenut kenties parhaan eurooppalaisen vertaistapahtuman, mitä innovaatiotoiminnan saralla löytyy.
Uskalla innostua tekemisestä. Siitä on Suomen hyvinvointi kiinni!
Lisää tietoa löytyy tapahtuman sivuilla: innovationbootcamp2012.wordpress.com
Aika- ja paikka: 28.-30.8.2012, Steinfurt, Saksa (lähellä Münsterin kaupunkia ja lentokenttää)
Early bird -hinta: 315 EUR + alv (kesäkuun 15. mennessä)
Normaali hinta: 380 EUR +alv (kesäkuun 16. – elokuun 13.)
Hinnat sisältävät osallistumisen, majoituksen ja ruokailun. Ilmoittaudu elokuun 13. päivään mennessä. Tapahtuman luonteesta johtuen meillä on tarjota maksimissaan 2 paikkaa per organisaatio.
Lisätietoa ja ilmoittautumiset toni.pienonen@businessarena.fi / +358 400 737 238
Vapun alla järjestetty FINPIN 2012 -konferenssi Münsterissä Saksassa tarjosi läpileikkauksen eurooppalaisen korkeakoulukentän nykytilaan. Lopputulos: tulevaisuuden osaajat eivät kohtaa työelämän kanssa. Näin toteavat Davey, Baaken, Muros & Meerman (2011). Euroopan laajin tutkimus ruotii korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä kovin sanoin. 6280 vastaajaa käsittänyt otos laittoi eri maiden korkeakoulujen valmiudet samalle viivalle. Tutkimuksen mukaan suomalaiset korkeakoulut pärjäävät yritys-oppilaitosyhteistyössä eurooppalaisesti hyvin, viidenneksi parhaiten. Hyvin pärjääminen on kuitenkin suhteellista sillä verrokkiryhmämme muualla Euroopassa on heikkotasoista. Tutkimuksen parhaiten sijoittunut maa Ruotsi sai sekin asteikolla 1-10 tuloksekseen 5,8 eli välttävän keskinkertainen. Yksikään maa ei ole onnistunut ylittämään korkeakoulujen ja yrityksien välistä kuilua. Jopa soveltavan tutkimuksen korkeakoulujen valmiudet ovat keskenkasvuisia. (1)
Mittakaava asettaa tekemisen perspektiviin. Pelkästään Keski-Suomessa on 15 000 yritystä ja 23 000 korkeakouluopiskelijaa. Potentiaalia yhteiselle tekemiselle olisi valtavasti. Kotimaakuntamme tietoja meillä ei ole käytettävissämme, mutta numerotieto Varsinais-Suomesta antaa hyvän vertailupohjan, sillä tilanne muualla Suomessa tuskin eroaa merkittävästi lounaisesta rannikosta. Varsinais-Suomessa 4,1% pk-yrityksistä osallistuu ammattikorkeakoulujen kanssa liiketoiminnan kehittämiseen, vastaavan luvun ollessa yliopistoissa 2,8%. Yhteisiä projekteja ammattikorkeakoulujen kanssa toteuttaa 4,9 pk-yrityksistä, kun taas yliopistojen osaamista hyödyntää vain 2,0%. Ani harva opiskelija yltää opinnoissaan 100 tunnin T&K-työmäärätavoitteeseen vuositasolla. (2) Elinkeinoelämän keskusliitto kuuluttaakin tiiviimmän korkeakoulujen ja yrityksien välisen yhteistyön perään. Keskuskauppakamari kuittaa tilanteen asian vakavuuteen kuuluvalla tasolla: Suomeen tarvitaan 150 000 uutta työpaikkaa, jotta kestävyysvaje saadaan paikattua.
On yleisesti ennustettu, että nämä työpaikat tulevat syntymään pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ne ovat ovat ainoita, jotka lisäävät työpaikkojen määrää. (3) Tältä kohderyhmältä puuttuu kuitenkin usein kokemus oppilaitosyhteistyöstä eikä niillä välttämättä ole mekanismeja tai aikaresursseja toteuttaa sitä itsenäisesti. Pienten yrityksien on vaikea konkretisoida tarpeitaan ilman henkilökohtaista yhteydenottoa. Korkeakoulujen tuleekin vastata tarpeeseen avaimet käteen -palveluilla, jotka selvittävät asiakaslähtöiset tarpeet ja tekevät osallistumisen helpoksi.
Korkeakoulopiskelijoissa asustaa vastaavasti käyttämätöntä potentiaalia. He tarvitsevat väyliä, jossa hyödyntää ja osoittaa osaaminensa, minkä tueksi tarvitsemme erilaisia käytännön alustoja ja projektinomaisia oppimisympäristöjä. Näistä esimerkkejä ovat Hämeenlinnassa toimiva Business Point ja Jyväskylässä käynnistynyt JAMK Generator. Tästä huolimatta vain murto-osa opiskelijoista osallistuu yhteiseen käytännön tekemiseen.
Johtamisen haaste onkin ihmisten massa, joka ei tee yhteistyötä – opiskelijoissa, korkeakoulujen henkilökunnan jäsenissä sekä yrityksissä. Tilanteeseen tulee vastata henkilökohtaisella aktivoinnilla. Hyödyt täytyy kirkastaa kohderyhmittäin, sillä eri asiat motivoivat tekemiseen mukaan yrityksissä, korkeakoulujen henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken. Tarvitsemme fasiloituja kohtaamisia, jotka vievät tekemistä eteenpäin. Aktivointi tulee toteuttaa systemaattisesti ja tekemistä tavoitteellisesti mitaten. Kaiken pitää tapahtua henkilökohtaisen vuorovaikutuksen kautta; passiivinen markkinointi ei synnytä tulosta, vaan aktivoijan eli brokerin täytyy mennä suoraan kohderyhmän luokse yksilönä ja laittaa itsensä peliin. Näihin tarpeisiin olemme vastanneet sekä Osaajat Kohtaavat -toiminnalla ja Innobrokerit-valmennuksella.
Davey ym. (2011) huomauttavat, että korkeakouluilla on vastassaan uudenlaiset pelisäännöt. Tekeminen tarvitsee taakseen uudenlaisia mittareita, kuten yritys-oppilaitosyhteistyön kestävyys ja tyytyväisyys. Olemmeko tähän valmiita?
- – - – - – -
1) Dave, T., Baaken, T., Muros, V. & Meerman, A. 2011. Study on the cooperation between HEIs and public and private organisations in Europe (HIPPO)
2) Linnosuo, T., Ramström, J. & Matala-aho, J. 2011. Turun AMK, Novia ja Taloudellinen tiedotustoimisto.
3) Suomen Yrittäjät
Temaattiset Torstait ovat fasilitoimiamme kohtaamisia Uudenmaan ELY-keskuksen ESR- ja EAKR-hanketoimijoille. Näissä vapaamuotoisista tilaisuuksissa keskustellaan ajankohtaisista hanketyöhön liittyvistä teemoista. Tavoitteena on organisaatio- ja hankerajat ylittävä oppiminen sekä uusien rakenteiden ja keskustelujen luominen eri hanketoimijoiden välille. Tapahtumat ovat avoimia kaikille aiheesta kiinnostuneille. Käsiteltävät teemat tulevat hanketoimijoilta itseltään.
Temaattisten Torstaiden kantavaksi ideaksi on vuonna 2012 valikoitunut Hali – Hankkeesta liiketoimintaa. Se tarkoittaa hankkeiden tuloksien parempaa juurruttamista joko uusina toimintamalleina, tuotteina, palveluina tai yrityksinä. Teeman kautta haetaan vastauksia siihen kuinka lyhytaikaisella projektilla ja rahoituksella luodaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Olemme lähestyneet aihetta oheisen pelilaudan kautta:
Hankkeesta liiketoimintaa. Klikkaa avataksesi suurempana.
Hankkeen polku pysyväksi osaseksi on harvoin näin lineaarinen, kuin mitä pelilauta esittää. Lisäksi eri vaiheiden järjestys vaihtelee tapauskohtaisesti. Keskusteltuamme kymmenien eri hanketoimijoiden kesken uskallamme kuitenkin väittää, että huomioimalla Hali-laudan eri vaiheet ja sitä ohjaavat seuraavat perusajatukset voidaan synnyttää todellisia tuloksia.
Hanketoimijat hyötyvät työssään tuotteistamisen perusopeista. Tuotteistaminen ei tarkoita voitontavoittelua, vaan tehokkaampaa, toimitusvarmempaa ja selkeämpää palvelua, joka on helposti monistettavissa. Kyse on palvelumuotoilusta. Uskomme myös ICT-maailmassa yleiseen ”fail fast, learn fast” -periaatteeseen eli nopeaan prototyypin testaamiseen ja parasteluun oikeissa olosuhteissa. Tällöin vältytään kuoliaaksi suunnittelulta, mihin lyhyt hankeaika harvoin antaa mahdollisuuksia. Paras palaute saadaan oikeasta toimintaympäristöstä. Tämä säästää aikaa sekä resursseja.
Oleellisia kysymyksiä joihon jokaisen hanketoteuttajan tulisi pystyä vastaamaan Hali-lautaa edettäessä:
- Vastaako hanke todelliseen markkinalähtöiseen tarpeeseen tai ongelmaan; onko siihen aito tarve?
- Pystytkö tiivistämään hankkeen tuomat hyödyt 30 sekunnin hissipuheeseen?
- Salliiko hankesuunnitelma luovan haahuilun?
- Kuka tai ketkä ovat mahdollisia hankkeen tuotoksien loppukäyttäjiä? Onko asiaa ajateltu jo hankkeen alkuvaiheessa?
- Kuinka hankkeen aikana syntyvät IPR-oikeudet on huomioitu? Onko niihin kiinnitetty jo alkuvaiheessa huomiota? Kenelle IPR-oikeudet tullaan luovuttamaan hankkeen päätyttyä?
- Tiedätkö tarpeeksi IPR-oikeuksista?
- Onko hankkeen tuotoksia testattu riittävän usein oikeissa ympäristöissä?
- Mikäli hankkeessa syntyy uusia palvelu- tai tuoteaihioita, voisiko ne myydä tai lisensoida eteenpäin?
- Mikäli hankkeessa syntyy pohja uudelle yritystoiminnalle, kenen tulisi ottaa vastuu yrityksen perustamisesta?
- Jos hankkeella on mahdollisuuksia kansainvälisille markkinoille, oletko hyödyntänyt erilaisten verkostojen ja kotimaan julkisen sektorin roolia sen puolestapuhujana ja ovien avaajana?
Täydennämme ja korjaamme Hali-pelilautaa vuoden edetessä.
- Toni
Korkeakouluille on annettu yhä enemmän vastuuta perinteisen opetuksen ja tutkimuksen yhteyteen. Aluekehityksellisen roolin lisäksi myös tutkimuksen kaupallistaminen on ydintoimintaa. Vuonna 2007 voimaanastunut korkeakoulukeksintölaki antoi korkeakouluille mahdollisuuden ottaa tietyin edellytyksin oikeudet tutkimuksessa syntyneisiin keksintöihin ja teki siten välttämättömäksi luoda uuden tavan toimia yhdessä tutkijoiden kanssa tutkimustulosten hyödyntämiseksi. Kaupallistamiseen myönnetyistä resursseista huolimatta TKI-toimintaa ei ole integroidu riittävästi osaksi opetusta.
Opiskelijat ovat korkeakoulujen tärkein kaupallistamisresurssi. He toteuttavat kursseillaan erilaisia yritysyhteistyöprojekteja ja T&K-toimeksiantoja opinnäytetöissään. Opiskelijat ovat toimeenpaneva voima, joka perustaa uusia yrityksiä jo opiskeluaikanaan, hyödyntäen viimeaikaisinta opetus- ja tutkimustietoa. He hakevat opiskeluidensa aikana uusia uramahdollisuuksia – tarkoitti se sitten omaa yritystä tai työllistymistä muualle.
Mutta kuka onkaan opiskelijoille kenties läheisin korkeakoulujen edustaja, johon he ovat lähes päivittäin yhteydessä? Korkeakoulujen opetushenkilökunta. Nämä ovat todellisia sillanrakentajia eli brokereita opiskelijoiden sekä korkeakoulun ja elinkeinoelämän välillä. Opetushenkilökunta välittää kursseillaan eteenpäin yrityksiltä tulevia toimeksiantoja ja antaa opiskelijoille mahdollisuuksia kokeilla taitojaan.
Business Arena on aktivoinut suomalaista korkeakoulukenttää Ideasta ilmiöksi -toiminnalla vuodesta 2008 lähtien. Painopiste on ollut kaupallistamisprosessin pullonkaulan alkuvaiheessa; tutkijoiden ja muun henkilökunnan tietotason lisäämisessä. Tekemämme kolmen vuoden systemaattinen aktivointityö, verkostojen rakentaminen ja vertaisryhmätyöskentelyn fasilitointi ovat tuottaneet tulosta. Kokemuksemme johdosta tiedämme, että opetushenkilökunta ja heidän tekemänsä työ tulee kytkeä läheisemmin TKI-toimintaan ja kaupallistamiseen hyödyntäen tässä korkeakouluihin rakennettuja alustoja sekä työkaluja. Heitä ei tule jättää irralliseksi osaksi esimerkiksi erilaisien innovaatioympäristöjen rakentamiseen tähtäävistä hankkeista.
Päinvastoin, opetushenkilökunta on opiskelijoiden ja tutkijoiden rinnalla tärkein kaupallistamisen toteuttaja. Eri rajapintojen puristuksessa (opiskelijat, TKI-toiminta, elinkeinoelämä), opetushenkilökunnan jäsenet ovat mitä enemmissä määrin brokereita – yhdistelijöitä ja välittäjiä, jotka törmäyttävät yhteen oikeat ihmiset ja ideat.
Lisäksi opetushenkilöstön yhteiset kohtaamiset näiden teemojen ympärillä ovat välttämättömiä poistamaan epätietoisuutta omasta työnkuvasta, jakamaan tietoa onnistuneista kaupallistuksista sekä luoda kohtaamisten avulla vaikutuskanava muuttuviin työrooleihin.
Yhteistyökumppanimme LAMK:in määritelmää lainaten, brokerointitaidoilla tarkoitamme yksilön kykyä 1) ottaa vastaan, jäsentää ja jakaa uutta tietoa sen eri muodoissa, 2) luoda verkostoja ja yhdistää toimijoita toimialasta ja organisaatiotyypistä riippumatta, 3) tunnistaa tietovirtojen pullonkaulat, sekä 4) mahdollistaa yhteinen oppiminen. Tällä osaamisella ja johdetaan innovaatioiden syntyyn vaikuttavaa prosessia. Koska korkeakoulujen yhteiskunnallinen rooli on paljon muutakin kuin perinteistä opetusta ja tutkimusta, tulisi se huomioida henkilökunnan työnkuvissa ja työn tukemisessa.
Yritys X haluaa myydä toimintansa yritykselle Y. Mitä tapahtuu? Mitä oikein myydään ja mitä ostetaan? Toki yrityksen ostaja ja myyjä saatetaan yhteen ja varmistetaan yrityskaupan sujuminen lakien ja säädösten mukaan, mutta mitä vaihdantaa tapahtuu? Varsinkin puhuttaessa K.I.B.S eli tietointensiivisistä yrityksistä se, mikä vaihtaa konkreettisesti omistajaa, on aineeton pääoma eli omaisuus, joka on jollain tavalla konseptoitu ja tuotteistettu, suojattu tai muuten lisensoitu levitettäväksi palveluksi. Myydään siis yrityksen aineeton omaisuus.
Aineettomilla pääomilla (IP = Intellectual Property) tarkoitetaan mm. yksilöllistä ja yrityksessä olevaa osaamista, verkostoja, asiakassuhteita, brändejä, yrityksessä olevaa tietoa jne. Sellaisia asioita, joita ei voida merkitä yrityksen tilinpäätöksessä varallisuudeksi. On syytä kääntää huomio yritysten immateriaalioikeuksiin (aineettomiin oikeuksiin).
Osallistun Business Arenan puolesta JAMK:n tarjoamaan täydennyskoulutukseen Innovaatioprosessin ja immatteriaalioikeuksien hallintaan liittyen. Koulutuksen tavoitteena on kehittää osaamista, joka liittyy laaja-alaiseen ja konkreettiseen taitoon koordinoida ja kehittää yrityksen innovaatio- ja tuotekehitystoimintaa. Nostamme siis omia valmiuksiamme osaamisen ja aineettoman pääomaan suojaamiseen ja hyödyntämiseen avointa, yhteisöllistä ja käyttäjälähtöistä innovaatiotoimintaa tukevalla tavalla.
Ensimmäinen koulutuskerta järjestettiin tammikuun 18 päivä. Suurimpana koppina mieleen jäi 10 – kysymyksen pikaopas, jonka tehtävänä on valottaa onko yrityksesi aineeton omaisuus kunnossa. Vastatkaa seuraaviin kysymyksiin simppelisti KYLLÄ / EI:
Mikäli sait KYLLÄ vastauksia 8-10 yriyksesi on erinomaisella tasolla. 1-2 taasen tarkoittaa, että ne ovat retuperällä.
Pienen asiantuntijayrityksen näkökulmasta kohdat 9 & 10 ovat ensisijaisen tärkeitä. Menestyminen on usein kiinni oikeista kumppaneista. Mikäli päättäisimme myydä Business Arenan ulkopuoliselle uudelle omistajalle, joutuisimme selvittämään, mihin olemme jo sitoutuneet ja millä tavalla hyödynnämme olemassa olevaa verkostoamme. Strategisesta näkökulmasta uskon myös, että kilpailussa voi pärjätä toiminnan tehokkuudella, olemalla erilainen kuin kilpailijat tai keskittymällä määrättyihin asiakkaisiin (kuten me korkeakouluihin). Kysymys kannaltamme kuuluu, kuinka rakennamme kilpailuetumme niin, että se on suojattavissa? Kuinka kerryttämme aineetonta omaisuuttamme?
Koetan tänne blogiin listailla oivalluksia ja tietoa kyseistä koulutuksesta ja sen etenemisestä. Uskon, että osaamistarve IPR:stä on valtakunnallinen, varsinkin kansainvälisestä näkökulmasta. Ja sehän myös meitä Business Arenan vesseleitä kiinnostaa. 
Lisätietoa IPR:stä löydät esim.
Jos taas kaipaat uusia ideoita tai muuten vaan seurata alan innovaatiotoimintaa vieraile täällä.
Mikko K.
Pidin taannoin viestintäkoulutusta KoKo-verkoston hanketoimijoille. Kysyin silloin osallistujilta, millainen resurssi markkinoinnille ja viestinnälle on kirjoitettu heidän hankesuunnitelmiinsa. Aavemainen hiljaisuus laskeutui. Vain yhdessä hankkeessa viestintään oli resursoitu yhtään mitään – ja siinäkin vain hankkeen järjestämän tapahtuman markkinointiin.
Useimmissa hankesuunnitelmissa tavoitteena on luoda pysyvää toimintaa tai luoda ainakin rakenne pysyvän toiminnan syntymiselle. Viestinnän puute on pysyvien tulosten luomisen kannalta fataali vika. Tulosten luominen alkaa viestinnällä jo hankkeen alussa. Hankkeen toiminnan esittelyä ja tulosten tiedottamista ei siis voi kuitata järjestämällä loppuseminaaria ydinverkoston toimijoille.
Hankkeen viestintä ulkoisille sidosryhmille pitää aloittaa heti hankkeen rahoituksen varmistuttua. Tämä on paras tapa varmistaa, että kiinnostuneet ulkopuoliset saadaan ensin tietoiseksi hankkeen olemassaolosta ja sen jälkeen mukaan hankkeen toimintaan. Hankehan on loistava tapa koordinoida toimintaa silloin, kun sen tarkoitus on aidosti luoda jotakin muuta kuin suojatyöpaikka työntekijöilleen hankkeen ajaksi.
Sidosryhmäviestinnän lisäksi useimmissa hankkeissa järjestetään toimintaa tietylle asiakasryhmälle. Toiminta pitää myydä, kuten aiemmassa blogikirjoituksessamme kerroimme. Useimmiten myynti tarvitsee tuekseen markkinointia ja asiakasviestintää. Hyvin markkinoitu on puoliksi myyty myös hanketoiminnassa. Ja kuten muuallakin, myös hankemaailmassa markkinoinnin haasteet liittyvät toiminnan hyötyjen ymmärtämiseen asiakkaan kannalta sekä niiden viestimiseen houkuttelevasti. Hankemaailmassa olisikin tarvetta laajemmalle asiakasymmärrykselle sekä asiakkuusajattelulle.
Palataan kuitenkin peruasioihin: Hankkeen markkinointi- ja viestintä alkaa siis alusta ja jatkuu aktiivisesti läpi hankkeen toiminnan. Hankkeen loppusuora on kuitenkin sekä markkinoinnin että muun viestinnän kannalta kaikkein kriittisintä aikaa. Sinä aikana hankkeen aloittamalle toiminnalle pitäisi löytää jatkoa. Tämä ei tarkoita jatkohankehakemuksen kirjoittamista, vaan tiukkaa tuotteistamista – hankkeen ydinhyötyjen paketoimista toiminnaksi, jolla on selkeä jatkosuunnitelma.
Loppuvaiheessa viestinnällä on täysin sama tehtävä kuin alkuvaiheessakin: saada kiinnostuneet mukaan jatkamaan toimintaa ja tiedottaa hankkeen toiminnasta ja tuloksista. Lisäksi tällä kertaa tavoitteena on varmistaa, ettei hankkeen aikana tehty työ valu hukkaan, vaan siitä todellakin syntyy pysyviä tuloksia. Parhaassa tapauksessahan viestintä on hoidettu niin, että oikeat ihmiset ovat olleet toiminnassa mukana alusta asti eikä loppusuoralla tarvitse muuta kuin vaihtaa yhteystiedot verkkosivulla.
