Mittakaava asettaa tekemisen perspektiviin. Pelkästään Keski-Suomessa on 15 000 yritystä ja 23 000 korkeakouluopiskelijaa. Potentiaalia yhteiselle tekemiselle olisi valtavasti. Kotimaakuntamme tietoja meillä ei ole käytettävissämme, mutta numerotieto Varsinais-Suomesta antaa hyvän vertailupohjan, sillä tilanne muualla Suomessa tuskin eroaa merkittävästi lounaisesta rannikosta. Varsinais-Suomessa 4,1% pk-yrityksistä osallistuu ammattikorkeakoulujen kanssa liiketoiminnan kehittämiseen, vastaavan luvun ollessa yliopistoissa 2,8%. Yhteisiä projekteja ammattikorkeakoulujen kanssa toteuttaa 4,9 pk-yrityksistä, kun taas yliopistojen osaamista hyödyntää vain 2,0%. Ani harva opiskelija yltää opinnoissaan 100 tunnin T&K-työmäärätavoitteeseen vuositasolla. (2) Elinkeinoelämän keskusliitto kuuluttaakin tiiviimmän korkeakoulujen ja yrityksien välisen yhteistyön perään. Keskuskauppakamari kuittaa tilanteen asian vakavuuteen kuuluvalla tasolla: Suomeen tarvitaan 150 000 uutta työpaikkaa, jotta kestävyysvaje saadaan paikattua.

On yleisesti ennustettu, että nämä työpaikat tulevat syntymään pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Ne ovat ovat ainoita, jotka lisäävät työpaikkojen määrää. (3) Tältä kohderyhmältä puuttuu kuitenkin usein kokemus oppilaitosyhteistyöstä eikä niillä välttämättä ole mekanismeja tai aikaresursseja toteuttaa sitä itsenäisesti. Pienten yrityksien on vaikea konkretisoida tarpeitaan ilman henkilökohtaista yhteydenottoa. Korkeakoulujen tuleekin vastata tarpeeseen avaimet käteen -palveluilla, jotka selvittävät asiakaslähtöiset tarpeet ja tekevät osallistumisen helpoksi.

Korkeakoulopiskelijoissa asustaa vastaavasti käyttämätöntä potentiaalia. He tarvitsevat väyliä, jossa hyödyntää ja osoittaa osaaminensa, minkä tueksi tarvitsemme erilaisia käytännön alustoja ja projektinomaisia oppimisympäristöjä. Näistä esimerkkejä ovat Hämeenlinnassa toimiva Business Point ja Jyväskylässä käynnistynyt JAMK Generator. Tästä huolimatta vain murto-osa opiskelijoista osallistuu yhteiseen käytännön tekemiseen.

Johtamisen haaste onkin ihmisten massa, joka ei tee yhteistyötä – opiskelijoissa, korkeakoulujen henkilökunnan jäsenissä sekä yrityksissä. Tilanteeseen tulee vastata henkilökohtaisella aktivoinnilla. Hyödyt täytyy kirkastaa kohderyhmittäin, sillä eri asiat motivoivat tekemiseen mukaan yrityksissä, korkeakoulujen henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken. Tarvitsemme fasiloituja kohtaamisia, jotka vievät tekemistä eteenpäin. Aktivointi tulee toteuttaa systemaattisesti ja tekemistä tavoitteellisesti mitaten. Kaiken pitää tapahtua henkilökohtaisen vuorovaikutuksen kautta; passiivinen markkinointi ei synnytä tulosta, vaan aktivoijan eli brokerin täytyy mennä suoraan kohderyhmän luokse  yksilönä ja laittaa itsensä peliin. Näihin tarpeisiin olemme vastanneet sekä Osaajat Kohtaavat -toiminnalla ja Innobrokerit-valmennuksella.

Davey ym. (2011) huomauttavat, että korkeakouluilla on vastassaan uudenlaiset pelisäännöt. Tekeminen tarvitsee taakseen uudenlaisia mittareita, kuten yritys-oppilaitosyhteistyön kestävyys ja tyytyväisyys. Olemmeko tähän valmiita?

- – - – - – -
1) Dave, T., Baaken, T., Muros, V. & Meerman, A. 2011. Study on the cooperation between HEIs and public and private organisations in Europe (HIPPO)

2) Linnosuo, T., Ramström, J. & Matala-aho, J. 2011. Turun AMK, Novia ja Taloudellinen tiedotustoimisto.

3) Suomen Yrittäjät

Temaattisten Torstaiden kantavaksi ideaksi on vuonna 2012 valikoitunut Hali – Hankkeesta liiketoimintaa. Se tarkoittaa hankkeiden tuloksien parempaa juurruttamista joko uusina toimintamalleina, tuotteina, palveluina tai yrityksinä. Teeman kautta haetaan vastauksia siihen kuinka lyhytaikaisella projektilla ja rahoituksella luodaan pitkäaikaisia vaikutuksia. Olemme lähestyneet aihetta oheisen pelilaudan kautta:

Hankkeesta liiketoimintaa. Klikkaa avataksesi suurempana.

Hankkeen polku pysyväksi osaseksi on harvoin näin lineaarinen, kuin mitä pelilauta esittää. Lisäksi eri vaiheiden järjestys vaihtelee tapauskohtaisesti. Keskusteltuamme kymmenien eri hanketoimijoiden kesken uskallamme kuitenkin väittää, että huomioimalla Hali-laudan eri vaiheet ja sitä ohjaavat seuraavat perusajatukset voidaan synnyttää todellisia tuloksia.

Hanketoimijat hyötyvät työssään tuotteistamisen perusopeista. Tuotteistaminen ei tarkoita voitontavoittelua, vaan tehokkaampaa, toimitusvarmempaa ja selkeämpää palvelua, joka on helposti monistettavissa. Kyse on palvelumuotoilusta. Uskomme myös ICT-maailmassa yleiseen ”fail fast, learn fast” -periaatteeseen eli nopeaan prototyypin testaamiseen ja parasteluun oikeissa olosuhteissa. Tällöin vältytään kuoliaaksi suunnittelulta, mihin lyhyt hankeaika harvoin antaa mahdollisuuksia. Paras palaute saadaan oikeasta toimintaympäristöstä. Tämä säästää aikaa sekä resursseja.

Oleellisia kysymyksiä joihon jokaisen hanketoteuttajan tulisi pystyä vastaamaan Hali-lautaa edettäessä:

- Vastaako hanke todelliseen markkinalähtöiseen tarpeeseen tai ongelmaan; onko siihen aito tarve?
- Pystytkö tiivistämään hankkeen tuomat hyödyt 30 sekunnin hissipuheeseen?
- Salliiko hankesuunnitelma luovan haahuilun?
- Kuka tai ketkä ovat mahdollisia hankkeen tuotoksien loppukäyttäjiä? Onko asiaa ajateltu jo hankkeen alkuvaiheessa?
- Kuinka hankkeen aikana syntyvät IPR-oikeudet on huomioitu? Onko niihin kiinnitetty jo alkuvaiheessa huomiota? Kenelle IPR-oikeudet tullaan luovuttamaan hankkeen päätyttyä?
- Tiedätkö tarpeeksi IPR-oikeuksista?
- Onko hankkeen tuotoksia testattu riittävän usein oikeissa ympäristöissä?
- Mikäli hankkeessa syntyy uusia palvelu- tai tuoteaihioita, voisiko ne myydä tai lisensoida eteenpäin?
- Mikäli hankkeessa syntyy pohja uudelle yritystoiminnalle, kenen tulisi ottaa vastuu yrityksen perustamisesta?
- Jos hankkeella on mahdollisuuksia kansainvälisille markkinoille, oletko hyödyntänyt erilaisten verkostojen ja kotimaan julkisen sektorin roolia sen puolestapuhujana ja ovien avaajana?

Täydennämme ja korjaamme Hali-pelilautaa vuoden edetessä.

- Toni

Opiskelijat ovat korkeakoulujen tärkein kaupallistamisresurssi. He toteuttavat kursseillaan erilaisia yritysyhteistyöprojekteja ja T&K-toimeksiantoja opinnäytetöissään. Opiskelijat ovat toimeenpaneva voima, joka perustaa uusia yrityksiä jo opiskeluaikanaan, hyödyntäen viimeaikaisinta opetus- ja tutkimustietoa. He hakevat opiskeluidensa aikana uusia uramahdollisuuksia – tarkoitti se sitten omaa yritystä tai työllistymistä muualle.

Mutta kuka onkaan opiskelijoille kenties läheisin korkeakoulujen edustaja, johon he ovat lähes päivittäin yhteydessä? Korkeakoulujen opetushenkilökunta. Nämä ovat todellisia sillanrakentajia eli brokereita opiskelijoiden sekä korkeakoulun ja elinkeinoelämän välillä. Opetushenkilökunta välittää kursseillaan eteenpäin yrityksiltä tulevia toimeksiantoja ja antaa opiskelijoille mahdollisuuksia kokeilla taitojaan.

Business Arena on aktivoinut suomalaista korkeakoulukenttää Ideasta ilmiöksi -toiminnalla vuodesta 2008 lähtien. Painopiste on ollut kaupallistamisprosessin pullonkaulan alkuvaiheessa; tutkijoiden ja muun henkilökunnan tietotason lisäämisessä. Tekemämme kolmen vuoden systemaattinen aktivointityö, verkostojen rakentaminen ja vertaisryhmätyöskentelyn fasilitointi ovat tuottaneet tulosta. Kokemuksemme johdosta tiedämme, että opetushenkilökunta ja heidän tekemänsä työ tulee kytkeä läheisemmin TKI-toimintaan ja kaupallistamiseen hyödyntäen tässä korkeakouluihin rakennettuja alustoja sekä työkaluja. Heitä ei tule jättää irralliseksi osaksi esimerkiksi erilaisien innovaatioympäristöjen rakentamiseen tähtäävistä hankkeista.

Päinvastoin, opetushenkilökunta on opiskelijoiden ja tutkijoiden rinnalla tärkein kaupallistamisen toteuttaja.
 Eri rajapintojen puristuksessa (opiskelijat, TKI-toiminta, elinkeinoelämä), opetushenkilökunnan jäsenet ovat mitä enemmissä määrin brokereita – yhdistelijöitä ja välittäjiä, jotka törmäyttävät yhteen oikeat ihmiset ja ideat.

Lisäksi opetushenkilöstön yhteiset kohtaamiset näiden teemojen ympärillä ovat välttämättömiä poistamaan epätietoisuutta omasta työnkuvasta, jakamaan tietoa onnistuneista kaupallistuksista sekä luoda kohtaamisten avulla vaikutuskanava muuttuviin työrooleihin.

Yhteistyökumppanimme LAMK:in määritelmää lainaten, brokerointitaidoilla tarkoitamme yksilön kykyä 1) ottaa vastaan, jäsentää ja jakaa uutta tietoa sen eri muodoissa, 2) luoda verkostoja ja yhdistää toimijoita toimialasta ja organisaatiotyypistä riippumatta, 3) tunnistaa tietovirtojen pullonkaulat, sekä 4) mahdollistaa yhteinen oppiminen. Tällä osaamisella ja johdetaan innovaatioiden syntyyn vaikuttavaa prosessia. Koska korkeakoulujen yhteiskunnallinen rooli on paljon muutakin kuin perinteistä opetusta ja tutkimusta, tulisi se huomioida henkilökunnan työnkuvissa ja työn tukemisessa.

Yritys X haluaa myydä toimintansa yritykselle Y. Mitä tapahtuu? Mitä oikein myydään ja mitä ostetaan? Toki yrityksen ostaja ja myyjä saatetaan yhteen ja varmistetaan yrityskaupan sujuminen lakien ja säädösten mukaan, mutta mitä vaihdantaa tapahtuu? Varsinkin puhuttaessa K.I.B.S eli tietointensiivisistä yrityksistä se, mikä vaihtaa konkreettisesti omistajaa, on aineeton pääoma eli omaisuus, joka on jollain tavalla konseptoitu ja tuotteistettu, suojattu tai muuten lisensoitu levitettäväksi palveluksi. Myydään siis yrityksen aineeton omaisuus.

Aineettomilla pääomilla (IP = Intellectual Property) tarkoitetaan mm. yksilöllistä ja yrityksessä olevaa osaamista, verkostoja, asiakassuhteita, brändejä, yrityksessä olevaa tietoa jne. Sellaisia asioita, joita ei voida merkitä yrityksen tilinpäätöksessä varallisuudeksi. On syytä kääntää huomio yritysten immateriaalioikeuksiin (aineettomiin oikeuksiin).

Osallistun Business Arenan puolesta JAMK:n tarjoamaan täydennyskoulutukseen Innovaatioprosessin ja immatteriaalioikeuksien hallintaan liittyen. Koulutuksen tavoitteena on kehittää osaamista, joka liittyy laaja-alaiseen ja konkreettiseen taitoon koordinoida ja kehittää yrityksen innovaatio- ja tuotekehitystoimintaa. Nostamme siis omia valmiuksiamme osaamisen ja aineettoman pääomaan suojaamiseen ja hyödyntämiseen avointa, yhteisöllistä ja käyttäjälähtöistä innovaatiotoimintaa tukevalla tavalla.

Ensimmäinen koulutuskerta järjestettiin tammikuun 18 päivä. Suurimpana koppina mieleen jäi 10 – kysymyksen pikaopas, jonka tehtävänä on valottaa onko yrityksesi aineeton omaisuus kunnossa. Vastatkaa seuraaviin kysymyksiin simppelisti KYLLÄ / EI:

1. Yrityksen nimi. Nimi sopii yritykseni toimintaan vielä vuosienkin kuluttua?
2. Tuotteiden ja palvelujen nimet. Minulla on yksinoikeus tuotteiteni ja palveluitteni nimiin?
3. Tekijänoikeudet. Tiedän mitä ©-merkki tarkoittaa ja osaan käyttää sitä?
4. Liikesalaisuudet. Suojelen kilpailuetuni kannalta tärkeitä seikkoja?
5. Arkistointi. Olen koonnut tiedot aineettomasta omaisuudestani yksiin kansiin?
6. Verkkosivujen osoite. Olen varannut verkkotunnukseni kaikilla tärkeimmillä päätteillä (com, net, fi, info, eu…)?
7. Tuotteiden muoto eli design. Tuotteiteni ja palveluitteni ulkoiset muodot on suojattu mallioikeuden rekisteröinnillä?
8. Keksinnöt eli tekniset ratkaisut. Tiedän, mitä patentti tarkoittaa ja osaan laatia lisenssisopimuksen?
9. Verkosto. Olen tehnyt kirjalliset sopimukset yhteistyökumppaneitteni kanssa?
10. Yrityksen strategia. Tiedän mikä on yritykseni kilpailuetu?

Mikäli sait KYLLÄ vastauksia 8-10 yriyksesi on erinomaisella tasolla. 1-2 taasen tarkoittaa, että ne ovat retuperällä.

Pienen asiantuntijayrityksen näkökulmasta kohdat 9 & 10 ovat ensisijaisen tärkeitä. Menestyminen on usein kiinni oikeista kumppaneista. Mikäli päättäisimme myydä Business Arenan ulkopuoliselle uudelle omistajalle, joutuisimme selvittämään, mihin olemme jo sitoutuneet ja millä tavalla hyödynnämme olemassa olevaa verkostoamme. Strategisesta näkökulmasta uskon myös, että kilpailussa voi pärjätä toiminnan tehokkuudella, olemalla erilainen kuin kilpailijat tai keskittymällä määrättyihin asiakkaisiin (kuten me korkeakouluihin). Kysymys kannaltamme kuuluu, kuinka rakennamme kilpailuetumme niin, että se on suojattavissa? Kuinka kerryttämme aineetonta omaisuuttamme?

Koetan tänne blogiin listailla oivalluksia ja tietoa kyseistä koulutuksesta ja sen etenemisestä. Uskon, että osaamistarve IPR:stä on valtakunnallinen, varsinkin kansainvälisestä näkökulmasta. Ja sehän myös meitä Business Arenan vesseleitä kiinnostaa.

Lisätietoa IPR:stä löydät esim.

• Keksintösäätiön Tuoteväylästä
• Patentti- ja rekisterihallituksesta

Jos taas kaipaat uusia ideoita tai muuten vaan seurata alan innovaatiotoimintaa vieraile täällä.

Mikko K.

Useimmissa hankesuunnitelmissa tavoitteena on luoda pysyvää toimintaa tai luoda ainakin rakenne pysyvän toiminnan syntymiselle. Viestinnän puute on pysyvien tulosten luomisen kannalta fataali vika. Tulosten luominen alkaa viestinnällä jo hankkeen alussa. Hankkeen toiminnan esittelyä ja tulosten tiedottamista ei siis voi kuitata järjestämällä loppuseminaaria ydinverkoston toimijoille.

Hankkeen viestintä ulkoisille sidosryhmille pitää aloittaa heti hankkeen rahoituksen varmistuttua. Tämä on paras tapa varmistaa, että kiinnostuneet ulkopuoliset saadaan ensin tietoiseksi hankkeen olemassaolosta ja sen jälkeen mukaan hankkeen toimintaan. Hankehan on loistava tapa koordinoida toimintaa silloin, kun sen tarkoitus on aidosti luoda jotakin muuta kuin suojatyöpaikka työntekijöilleen hankkeen ajaksi.

Sidosryhmäviestinnän lisäksi useimmissa hankkeissa järjestetään toimintaa tietylle asiakasryhmälle. Toiminta pitää myydä, kuten aiemmassa blogikirjoituksessamme kerroimme. Useimmiten myynti tarvitsee tuekseen markkinointia ja asiakasviestintää. Hyvin markkinoitu on puoliksi myyty myös hanketoiminnassa. Ja kuten muuallakin, myös hankemaailmassa markkinoinnin haasteet liittyvät toiminnan hyötyjen ymmärtämiseen asiakkaan kannalta sekä niiden viestimiseen houkuttelevasti. Hankemaailmassa olisikin tarvetta laajemmalle asiakasymmärrykselle sekä asiakkuusajattelulle.

Palataan kuitenkin peruasioihin: Hankkeen markkinointi- ja viestintä alkaa siis alusta ja jatkuu aktiivisesti läpi hankkeen toiminnan. Hankkeen loppusuora on kuitenkin sekä markkinoinnin että muun viestinnän kannalta kaikkein kriittisintä aikaa. Sinä aikana hankkeen aloittamalle toiminnalle pitäisi löytää jatkoa. Tämä ei tarkoita jatkohankehakemuksen kirjoittamista, vaan tiukkaa tuotteistamista – hankkeen ydinhyötyjen paketoimista toiminnaksi, jolla on selkeä jatkosuunnitelma.

Loppuvaiheessa viestinnällä on täysin sama tehtävä kuin alkuvaiheessakin: saada kiinnostuneet mukaan jatkamaan toimintaa ja tiedottaa hankkeen toiminnasta ja tuloksista. Lisäksi tällä kertaa tavoitteena on varmistaa, ettei hankkeen aikana tehty työ valu hukkaan, vaan siitä todellakin syntyy pysyviä tuloksia. Parhaassa tapauksessahan viestintä on hoidettu niin, että oikeat ihmiset ovat olleet toiminnassa mukana alusta asti eikä loppusuoralla tarvitse muuta kuin vaihtaa yhteystiedot verkkosivulla.

Business Arena jatkaa itse edelleen korkeakoulujen personal trainerina, joka osoitetusti tekee elinkeinoelämäyhteistyöstä ja tutkimusten kaupallistamisesta tuloksellisempaa.

Oppimistapahtumat ovat oikeissa käsissä pelottavan hyvä työkalu. Törmäyttämällä osallistujat ohjatusti yhteen ja laittamalla heidät likoon vältytään seminaarien ja tapahtumien perisynniltä; yksipuoliselta informaation vastaanottamiselta. Parhaita tuloksia saadaan, kun osallistujat pääsevät itse ymmärtämään asioiden merkityksen sekä luomaan ja yhdistämään tietoa käytännössä. Tällöin mukaan jää muutakin kuin kasa käyntikortteja. Työtapaa voidaan esimerkiksi soveltaa kun suunnitellaan uutta, jalkautetaan toimintamallia tai kudotaan verkostoja.

Business Arena ja i2 odottavat mielenkiinnolla mitä tuleman pitää!

Jyväskylä, Helsinki ja Tampere kuittaavat.

Toteuttaessamme aikuiskoulutusohjaajien Opinpaikka-tapahtumaa marraskuussa 2011 eräässä työpajassa huomattiin, että vaikka myynti saattaa olla käsitteellisesti kaukana julkisen sektorin työntekijän arjesta, joka kerta yritystä lähestyttäessä tehdään käytännössä juurikin myyntityötä. Esimerkiksi täydennyskoulutuspalveluita yrityksille tarjoava koulutustoimija joutuu tekemään konsultoivaa ratkaisumyyntiä: selvittämään asiakasyrityksen tilanteen, liiketoimintaprosessit ja tulevan suunnan sekä löytämään niihin sopivat ratkaisut koulutustyökaluistaan. Jotta tähän pisteeseen päästään, asiakas tulee ensiksi pystyä vakuuttamaan siitä, että toimijalla on kompetenssia huolehtia ja ratkaista yrityksen ongelmat.

Mikään kun ei ole yrityksen edustajan näkökulmasta ilmaista. Jo pelkkä tapaamiseen käytetty aikainvestointikin on yrittäjälle menetys. Ajan voisi käyttää muuhunkin.

Opinpaikan työpajassa huomattiin, että julkisen sektorin edustajat lähtevät liikkeelle helposti hanke edellä, koska he ovat tottuneet jäsentämään omaa työtään niiden kautta. Tällöin asiakastarpeet unohtuvat. Ei saisi koskaan kysyä esimerkiksi mitä kursseja yritys tarvitsee. Yrityksen edustaja ei osaa siihen vastata. Sen sijaan toimijan tulee pyrkiä ymmärtämään yrityksen liiketoimintaprosesseja, tulkita niitä ja sitä kautta ratkaista yhdessä asiakkaan kanssa, mikä palvelee hänen tarpeitaan parhaiten. Yhteinen kieli on tärkeää; asiakkaalta voisi esimerkiksi kysyä ”Tarvitaanko apua tuotantoon tai taloushallintoon?” tai ehdottaa ”Laitetaanko teidän henkilöstösuunnitelma kuntoon?”

Pahimmillaan tämä hankepainotteisuus johtaa tilanteeseen, jossa julkisen sektorin viestintä esittää yrityksille tarjottavat palvelut hankkeiden ja niiden sisältöjen kautta. Selkeä suomen kieli, konkreettisina lukuina ja selkeästi mitattavina liiketoiminnallisina hyötyinä ilmaistavat palvelut ovat viestinnällisesti tuloksellisempi vaihtoehto kuin kehitysohjelmien ja -hankkeiden suunnitelmien laaja läpikäynti. Kaikki kuitenkin loppujen lopuksi ajattelevat miten asia hyödyttää heitä.

Lisäksi huolimatta panostuksista passiiviseen markkinointiin ainoa keino luoda aikaan liikettä ja toimintaa ovat henkilökohtaiset yhteydenotot. Palveluiden on tultava yrityksen luokse. Siinä puhelimen nostaminen ja tapaamisten buukkaaminen kalenteriin on ainoa tapa saada aikaan tuloksia; myös julkisella puolella. Tämä vaatii määrätietoista kädet multaan –tekemistä, johon on myös laitettava aikaa riitettävästi.

Laadittava kehittämis- ja toimenpideohjelma rakentuu korkeakoulutoimijoiden ja sidosryhmien valmistelun yhteistyönä. Perustana ovat osallistuvien toimijoiden strategiset valinnat, toteuttajien oppimis- ja innovaatioverkostot, sovitut verkoston johtamiskäytännöt sekä nopeita, skaalautuvia tuloksia hakevat konkreettiset toimenpiteet.

Turku Innovoi – tekemisen teemat

1. Alueen kilpailukykyä vahvistava toimijoiden strateginen yhteistyö
2. Koulutuksesta valmistuneiden (akateemisten) työllistymisen nopeuttaminen
3. Akateemisen työvoimareservin työllistymisen dynaamisten polkujen kehittäminen
4. Innovaatioista yrittäjyyteen uusien ja nopeiden työllistymisen väylien kehittäminen

Projektipäällikkö
Mikko Korpela
+358 400 499 242
mikko.korpela[a]businessarena.fi

Lähdin mielenkiinnolla kuulemaan, millaisia käytäntöjä eri korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalveluilla sekä hankkeilla oli muun muassa työelämämalleista, sillä ovathan ne Business Arenan ydinpalveluiden kupeessa. Heti alkuunsa on todettava että seminaari itsessään oli järjestetty varsin perinteisin ”menoin”. Päivät sisälsivät keynote-alustuksia sekä muutamia työpajoja eri aiheista. Jos minulta kysyttäisiin, nostaisin painotusta enemmän ihmisten vuorovaikutukseen. Enemmän vapaata keskustelua ja vähemmän luentomaista ohjelmaa. Nyt kahvitauot ja illan vapaamuotoinen ohjelma Uunisaaressa (joka oli paikkana erinoimainen!) olivat ainoa paikka höpötellä muiden osallistujien kanssa vapaamuotoisesti.

Torstai päivän parasta antia tarjosi kansainvälinen huippunimi uraohjauksen saralta Tony Watts. Hän toi esiin faktan, jonka mukaan paine on lisääntynyt eri instituutioiden keskuudessa olla enemmän kiinnostunut korkeastikoulutettujen työllistymisestä. Tämän olemme huomanneet omassa työssämmekin esimerkiksi Lounais-Suomen suunnalla, jossa akateeminen työttömyys hipoo Suomen kärkilukuja. Mielestäni herra Watts toi esiin toimivan kaavan, johon muuttujat määrittelemällä saadaan aikaan loisteliaita tuloksia.

Kaava kuuluu:

Vapaasti suomennettuna tarvitaan ”määritelmä” urasta (mielikuvia, esimerkkejä, suuntaa, innostusta) + osaamisen työkaluja, jaetaan tämä oppimisella ja meillä on työllisyyttä. Työllisyystaitoja / työkaluja löytyy useampia, mutta Tony Watts nosti esiin mielestään kuusi oleellisinta:

1. Ihmissuhdetaidot
2. Kirjalliset viestintätaidot
3. IT-taidot
4. Numeerinen osaaminen
5. Esiintyminen ja esitystaidot
6. Bisnes-tietoisuus (Business Awareness).

Itse nostaisin esiin erityisesti kirjalliset viestintätaidot ja ”bisnes-tietoisuuden”. Kysehän on myymisestä. Eli kaikkien tulee myydä tulevaisuudessa jotain, jos ei muuta niin omaa osaamistaan. Tämä edellyttää kykyä jakaa omat ajatuksensa kirjallisessa muodossa. Busines-tietoisuus on mieletäni verrattavissa yrittäjyyden perusperiaatteisiin ja yrittäjämäiseen asenteeseen. Teoreettinen määritelmä yrittäjyydelle on, että se on mahdollisuuksien tunnistamista, niiden hyödyntämistä ja ihmisten välistä toimintaa. Tätä ”Business Awareness” – toimintaa koetamme edistää myös Business Arenan toiminnassa suunnittelemalla työelämä- ja innovaatiomalleja, jotka antavat näitä taitoja mm korkeakouluosaajille.

Muita kaksipäiväisen seminaarin kuumia puheenaiheita olivat alumnitoiminta sekä yritysten ja oppilaitosten välinen yhteistyö, josta AAC Globalin Heikki Siltala (Vice President) piti perjantaina oivan ja suorasukaisen alustuksen. Kaiken kaikkiaan kaksipäiväisestä kohtaamisesta jäi hyvä maku suuhun; toivottavasti pääsemme usean osallistujan kanssa tekemisiin, sillä selkeästi tässä kentässä tapahtuu.

Mikko K.

Jyväskylässä innovaatiopulinaa vauhditetaan donitseilla. Donitsi, tuo kaikille tuttu pyöreä herkku, antaa ihmisille hyvän syyn istua alas ja jutella hetken aikaa kollegoidensa kanssa.

Donitsi houkuttelee paatuneenkin tutkijan ulos kammiostaan

Korkeakoulun käytävällä kulkevan donitsikärryn pyörien kumea ääni kertoo kahvinjanoiselle tutkijalle sopessaan herkkuhetken ilosanomaa: ”On aika tulla ulos kammiosta ja juoda munkkikahvit!” Viimeistään astuessaan varoen käytävälle herkullinen tuoreen munkin tuoksu sukeltaa sieraimiin.

Kaiken takana on – tietenkin – innovaatiosalaliittolaisten juoni suomalaisten korkeakoulujen pelastamiseksi yksi keksintö kerrallaan. Iloisen kahvittajan viattoman kepeästi esittämä kysymys ”Voisiko tutkimustesi tuloksilla olla taloudellista arvoa?” ohjaa keskustelun innovaatioihin ja oman tutkimuksen tuloksiin.

Hedelmällinen luisu kohti tutkimus- tai kehitystyön tulosten kaupallistamista on alkanut.

Pienet muutokset muuttavat koko organisaation toimintakulttuuria

Donitsi ja kupillinen kahvia ovat panneet alulle pienen muutoksen. Vielä tarvitaan kuitenkin kymmeniä donitseja, litratolkulla kahvia sekä useita muutosprosessia tukevia viestinnän ja johtamisen toimia, jotta pienet muutokset alkavat muuttaa varsinaista innovaatiokulttuuria. Ensimmäinen askel on kuitenkin donitsi ja sen kanssa tarjoiltu merkityksellinen kohtaaminen.

Haluatko tietää, mitä tarkoitamme käytännössä? Kutsu meidät juomaan kupillinen kuumaa kanssasi? Me lupaamme tarjota donitsit.